Tässä esityksessä kuvataan ja aktivoidaan osallistujia pohtimaan, kokeilujen ja niistä tehtyjen tutkimusten pohjalta, oppimisanalytiikan hyödyntämistä sekä oppilaiden että opettajien näkökulmasta kahdessa erilaisessa ilmiöoppimisen kontekstissa. Toinen ilmiöoppimisen jakso oli suunniteltu yksilöllistä työskentelyä painottavaksi ja toinen ryhmäpohjaista oppimisprosessia tukemaan. Molempien kokonaisuuksien pedagogista designia suunnitellessa kiinnitettiin erityisesti huomiota oppilaan oman oppimisen itsesäätelyn tukemiseen.

Itseohjautuvaa oppimista tukevaa oppimisanalytiikkaa on tutkittu suhteellisen vähän peruskoulun kontekstissa, jossa oppimisympäristöt ovat usein sulautuvia, missä digitaalisten työkalujen avulla oppiminen ja opettaminen sekä kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa tapahtuva oppiminen ja -opetus kietoutuvat toisiinsa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että digitaaliset oppimisalustat, digitaaliset työkalut ja oppimisanalytiikka nähdään usein tehokkaina ratkaisuina, jotka tukevat oppimista ja motivoivat opiskelijoita oppimaan.

Oppilaiden kokemukset oppimisanalytiikan hyödyntämisestä olivat pääasiassa myönteisiä, mutta havaittiin myös, että oppilaat tarvitsevat systemaattista ohjausta sekä oppimisalustan että erityisesti oppimisanalytiikan visualisointien mielekkääseen käyttöön osana omaa oppimisprosessiaan Oppimisanalytiikan käytössä on oleellista vahvistaa oppilaiden omaa toimijuutta suhteessa omaan oppimisanalytiikkadataan oppimisympäristössä, missä rakennetaan myös luottamista siihen, että sen funktiona on toimia oppilaan omaan oppimisprosessin työvälineenä eikä arvostelun osana.

Opettajien näkökulmasta oppimisalustalla työskentely motivoi oppilaita työskentelemään itsenäisesti ja ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Itsenäisen työn onnistumista alustalla tuki opettajien roolin muuttuminen ohjaajiksi ja tukijoiksi, jolloin jäi enemmän aikaa yksityiskohtaisemmalle ja yksilöllisemmälle tuelle luokkahuoneessa. Tunneilta poissaolleiden oppilaiden motivointi itsenäiseen työhön osoittautui haasteeksi. Kohdennettu ja oikea-aikainen tuki tällaisille oppilaille osoittautui haastavaksi erityisesti silloin, kun he eivät sitä itse pyytäneet. Luokkahuoneen vuorovaikutuksen monimutkaisen dynamiikan ja opettajien omien havaintojen pedagogisten päätelmien jatkuvan luonteen vuoksi ei näyttänyt olevan aikaa seurata oppimisanalytiikkaa opettajien omien havaintojen rinnalla opetuksen aikana. Oppimisanalytiikan tuottaman tiedon käyttö osana opetusta koettiin myös haastavaksi rajallisen perehdyttäminen ja opettajan digitaalisen työpöydän monimutkaisuuden vuoksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että työskentely oppimisanalytiikkaan perustuvan oppimisalustan kanssa vaatii opettelua niin opettajalta kuin oppilailta, mutta se mahdollistaa parhaimmillaan syvemmän tuen opiskelijoiden itseohjautuvalle oppimiselle ja toimijuuden tukemiselle, ja voi auttaa opettajaa suuntaamaan ohjaustaan mielekkäämmin ja hyödyllisemmin oppilaiden tarpeisiin nähden. Oppimisanalytiikan kehittäminen niin kerättävän tiedon kuin tarjottavien visualisointien näkökulmasta vaatii kuitenkin vielä työtä, jossa olisi oleellista saada mukaan opettajien pedagogiset näkökulmat oppilaiden oppimisprosessin näkökulmien rinnalle.