Tässä foorumiesityksessä tarkastelemme, miten sosiaalinen läsnäolo ilmeni opettajaopiskelijoiden roolipohjaisessa draamatehtävässä, joka järjestettiin virtuaalitodellisuudessa AltspaceVR-ympäristössä. Tehtävä toteutettiin osana kestävyys- ja ilmastokasvatusteemaista monialaista opintojaksoa. Yhtenä pedagogisena lähestymistapana opintojaksolla oli taidelähtöisten ja elämyksellisten menetelmien käyttö, ja draaman kautta luotava kuviteltu todellisuus tarjosi tässä tehtävässä raamit haastavan aiheen käsittelylle ja ymmärryksen muodostamiselle. 

Draamatehtävässä opiskelijat toimivat eri medioita edustavissa ryhmissä somevaikuttajista perinteisemmän median toimittajiin, ja he rakensivat itselleen roolit ja avatar-hahmot. Opintojakson opettajat edustivat ympäristöministeriötä, joka kutsui mediatiimit koolle ja antoi heille tehtäväksi ideoida omalle kohdeyleisölleen suunnatun strategian ympäristö- ja ilmastotietoisuuden lisäämiseksi. Tiimit suunnittelivat strategioitaan noin tunnin pituisen ryhmätyöskentelyvaiheen ajan ja esittelivät ideansa lopuksi muille.

Käytämme tutkimuksessa sosiaalisen läsnäolon viitekehystä, joka pohjautuu Community of Inquiry -malliin (COI; Garrison ym., 1999). COI-mallia hyödynnetään laajasti läsnäolon kokemuksen tutkimukseen ja kehittämiseen verkko-oppimisen kontekstissa, ja sosiaalinen läsnäolo on mallissa yksi kolmesta oppimiskokemukseen vaikuttavasta läsnäolon ulottuvuudesta – kognitiivisen ja ohjauksellisen läsnäolon rinnalla. Sosiaalinen läsnäolo viittaa mahdollisuuteen ilmaista itseään, olla läsnä persoonana ja tutustua toisiin kokonaisina ihmisinä. Se rakentuu seuraavista elementeistä: 

• affektio: tunteiden ilmaiseminen, arvot, henkilökohtaisuus

• avoin viestintä sekä tietoisuuden ja keskinäisen tunnustuksen jakaminen

• ryhmän koheesion ilmaiseminen sekä sitoutumisen rakentuminen ja ylläpitäminen 
  

Tarkastelemme, miten yhtäältä roolissa toimiminen sekä toisaalta virtuaalitodellisuuden affordanssit heijastuvat sosiaaliseen läsnäoloon opettajaopiskelijoiden vuorovaikutuksessa draamatehtävän aikana. Tuomme myös esiin opettajaopiskelijoiden subjektiivisia kokemuksia läsnäolosta sekä roolin luomisesta ja siinä toimimisesta. Aineistona ovat 1) näytöntallennusvideot kolmen eri mediatiimin työskentelystä draamatehtävässä sekä 2) näihin tiimeihin kuuluneiden opiskelijoiden kirjalliset reflektiot kokemuksestaan välittömästi draamatehtävän jälkeen. 

Havaintojemme pohjalta pohdimme myös, miten sosiaalisen läsnäolon viitekehys soveltuu toimintaan, jossa vuorovaikutus on roolihahmojen välistä ja jossa ympäristö luo tietyt raamit esimerkiksi nonverbaalin vuorovaikutuksen käyttöön. Jaamme lisäksi toteutuksen perusteella syntyneitä ajatuksia tehtävän jatkokehittämisestä ja soveltamisesta.

Esitys pohjautuu kahteen käynnissä olevaan hankkeeseen: neljän suomalaisen korkeakoulun (JYU, JAMK, TY, HY) yhteistyönä toteutettavaan, opettajankouluttajien tunne- ja vuorovaikutusosaamiseen keskittyvään TOVE-hankkeeseen (OKM) sekä eurooppalaiseen NOTELEB-projektiin (Erasmus+), jonka fokuksessa on opettajankouluttajien digitaalisen osaamisen kehittäminen.