Posteri pdf-muodossa

Tässä posterissa esitellään tutkimusta, jonka tavoitteena oli tutkia ammatillisen toisen asteen tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnon ohjelmistokehityksen opetusta. Opetusinterventioiden aineistot on kerätty vuosien 2012–2018 aikana ja ne käsittelevät ammatillista tieto- ja viestintätekniikan opetusta erityisesti ohjelmoinnin ja ohjelmistotuotannon oppimisen näkökulmasta.

Yhtenä tulevaisuuden avaintaitona on ohjelmointitaito. Alan osaajia tarvitaan lisää, mutta ohjelmistokehittäjäksi kehittyminen ja työllistyminen edellyttää monenlaista tietoa. Teknologian jatkuva kehitys luo opettajillekin haasteita, ja ammatillisessa koulutuksessa on tapahtunut isoja muutoksia koulutuksen rakenteissa.

Työn pääkysymys oli se, mitä tulevan opettajan tulee tietää ohjelmoinnista ja sen opetuksesta? Kahdessa suunnittelututkimuksen mukaisessa opetusinterventiossa on kokeiltu, miten teknisesti käytetyt opetusmenetelmät toimivat ammatillisen toisen asteen ohjelmoinnin opetuksessa. Tulokset koottiin lopuksi teknologis-pedagogisen sisältötiedon viitekehyksen (engl. Technological, Pedagogical, and Content Knowledge, TPACK) avulla malliksi ohjelmoinnin opettamisen tietoudesta.

Ensimmäisen opetusintervention osalta voidaan sanoa, että opiskelijoita osallistavilla teknisillä opetusmenetelmillä voidaan tarjota ammatillisia kiintopisteitä ohjelmointiin. Tutkivan oppimisen kautta korostuu yhteistyön ja vertaisoppimisen ulottuvuus. Tämä vastaa kysymykseen, miten uusia opiskelijoita johdatellaan ammatissa keskeisiin ohjelmoinnin ja ohjelmoinnillisen ajattelun taitoihin. Toisen opetusintervention keskeinen kysymys oli, tukeeko Turun yliopistossa kehitetty ViLLE-oppimisympäristö ohjelmoinnin oppimista. Tulokset vahvistavat aiempaa tutkimusta, ja ViLLE-oppimisympäristö edisti ohjelmoinnin opiskelua myös ammatillisen koulutuksen yhteydessä.

Tutkimuksessa rakennettiin ja hyödynnettiin opetusinterventioiden kautta olemassa olevaa teknologiaa ja teorioita. Keskeistä oli opettajan työn käytäntöjen parantaminen, sekä opettajuuteen liittyvä periaatteellinen asenne suunnitella ja kokeilla parannuksia käytännössä. Oman luokkahuonetyöskentelyn reflektointi, ja oman opetuksen kehittäminen on soveltavaa jatkuvaa tutkimusta, jossa myös pedagogisten käytäntöjen, tulosten ja suunnittelun esittely sekä jakaminen on tärkeää. 

Opetusinterventiot on tehty aikana ennen nykyisen kaltaisia julkisesti saatavilla olevia tekoälyjärjestelmiä. Jatkokysymyksenä haluan posterilla herätellä pohtimaan sitä, miten tekoäly toimii aidosti yhteistyön ja vertaisoppimisen välineenä, ei vain helppona tienä kirjoittaa koodia. Toinen, erityisesti ammatilliseen ohjaustyöhön liittyvä jatkokysymys on se, voiko tekoäly tarjota ohjelmointityöhön sellaisia ammatillisia kiintopisteitä, jotka edistävät ammatillista kasvua ja ymmärrystä? Ja kolmantena, miten tekoäly sijoittuu TPACK-viitekehyksessä? Jotta tekoälyä voidaan hyödyntää, pitää ymmärtää myös aiempaa opetustyötä.