Covid-19 kriisi on pakottanut opettajat ja opiskelijat niin kotimaassamme kuin kansainvälisesti hyödyntämään etä- ja hybridiopetuksen mahdollisuuksia kurssien toteuttamiseksi. Tämä on ollut tilanne erityisesti korkeakouluopetuksen kontekstissa, jota on pahimmillaan toteutettu yhtäjakoisesti etäopetuksena maaliskuusta 2020 saakka. Etä- ja hybridiopetuksen työvälineet- ja menetelmät ovat pääosin olleet meille jo aiemmin tuttuja työkaluja, kuten sosiaalisen median palveluita ja videoneuvotteluvälineitä. 

Koronakriisin pitkittyessä näitä tuttuja palveluita on hyödynnetty erilaisten opetus- ja oppimistilanteiden opetuksessa tyydyttävin tuloksin. Yleiskäyttöiset työkalut eivät ole kuitenkaan riittäviä silloin, kun kurssin sisällöt liittyvät esimerkiksi uusimman saatavilla olevan teknologian hyödyntämiseen opetuksessa (emergent learning technologies kurssi) tai vaikkapa 3D-suunnittelun harjoittelemiseen (STEAM sivuaineopinnot ja muut kurssit). 

Yleiskäyttöisten välineiden rajat tulevat myös vastaan, kun mietitään tehokkaita yhteisöllisen opiskelun ja ongelmanratkaisun konteksteja. Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi koronakriisin aikana olen hyödyntänyt opetuksessa mysö muunlaisia työskentely-ympäristöjä, kuten erilaisia simulaattoreita, emulaattoreita, virtuaalitodellisuusmaailmoja jne. opetuksen toteuttamiseksi muuttuneissa olosuhteissa. 

Tässä posterissa esittelen kokemuksiani digitaalista oppimista ja opettamista koskevien kurssien toteuttamisesta poikkeustilanteissa. Esittelen kaikki kurssini yleisellä tasolla, jonka lisäksi nostan esille hyviä / huonoja kokemuksia, sekä hyväksi koettuja työkaluja ja menetelmiä.