Korkeakoulussamme on rakennettu korona-pandemian aikana uusia tiloja ja tarjottu mahdollisuuksia uudenlaiseen oppimiseen. Posteri esittelee podcastien ja vodcastien ketterän tuotantomallin, joka mahdollistaa sekä opettajille että opiskelijoille uudenlaisia oppimisen kokemuksia. Kerromme millaisia tiloja, välineitä ja osaamista tarvitaan, kun korkeakouluopetukseen toteutetaan podcasteja ja vodcasteja. 
 

Monille opettajille pelkän äänen käyttö verkko-opetuksessa on uusi menetelmä, sillä korona-aikana olemme luottaneet videotapaamispalveluihin. Tallennettujen videoluentojen arvo on jaetussa materiaalissa, ei ”pallopäiden” tuijottamisessa. Parhaat ideat syntyvät yleensä silloin, kun oppija osallistuu toimintaan aktiivisesti. Opiskelijoiden aktivointi on jatkuva keskustelunaihe, joka haastaa opettajat. Luennot helposti passivoivat opiskelijoita ja ohjaavat heidät kuuntelemaan sekä katselemaan opettajan tekemistä. Tämä helposti turruttaa aisteja ja ajatusten juoksu hidastuu. Voisivatko podcastit auttaa opiskelijoiden aktivoinnissa? Podcasteja kuunteleva opiskelija voi kohdistaa havaintonsa ja ajatustyönsä luentoon, mutta suunnata tekemisen toisaalle ja tehdä esimerkiksi kevyitä kotitöitä opiskelun lomassa ja pitää itsensä aktiivisena.
  

Podcast tuo lisäarvoa tilanteisiin, joissa opiskelija on opetuksen vastaanottajana. Onkin mahdollista, että podcastit voisivat vähentää oppimisen kuormittavuutta erityisesti etäopinnoissa. Projekteissamme opiskelijat ovat toimineet sekä podcastien toteuttajina että käyttäjinä. Millaisen oppimiskokemuksen ne voivat tarjota? Mitä ajattelevat opettajat podcasteista oppimisen tukena?