Podcasteja käytetään usein opetuksessa luennon korvikkeena (substitutional use) tai täydentävänä lisämateriaalina (supplementary use). Valtaosa opiskelijoista kuuntelee podcasteja, mutta harva on tehnyt niitä itse (creative use). 

Opiskelijat tuottivat lukion pakollisella taloustiedon opintojaksolla podcasteja, joiden tarkoituksena oli prosessoida ajankohtaisia taloudellisia kysymyksiä ja tuoda opetukseen elävyyttä. Podcastien avulla harjoitettiin oppimisen ydintaidoiksi nostettuja ns. kuutta C:tä: collaboration, communication, critical thinking, citizenship ja character education (Fullan 2014)

Podcast-projekti toteutettiin kolmen hengen tiimeissä. Halusimme luoda ns.metaosaamista, jolla tarkoitetaan kykyä tuoda erilaista osaamista yhteen ja synnyttää tiimejä, jotka näkevät laajempia kokonaisuuksia ja toimivat joustavasti ongelmanratkaisutilanteissa. Opiskelijat saivat aluksi pohtia omia vahvuuksiaan. Tämän jälkeen muodostui ryhmiä, joissa oli kirjo erilaisia osaajia. (Collaboration) Toisin kuin perinteisissä ryhmätöissä, jossa jäsenet tekevät usein vain oman osansa työstä, podcast-tiimit toimivat dynaamisesti- kaikki osallistuivat työn kaikkiin vaiheisiin. Yhteinen työskentely kasvatti tiimin jäsenten keskinäistä luottamusta. Osallisuus työnteossa kasvoi, kun siinä edellytettiin yhteisvastuuta, luottamusta ja kommunikaatiota. (Communication) 

Opiskelijat laativat aluksi podcastin käsikirjoituksen. Uskottava talouspodcast perustuu faktoihin ja luotettaviin ajan tasalla oleviin lähteisiin. Hyvä podcasteri analysoi tietolähteet, niissä esitetyt näkemykset ja tuo esille erilaisia tulokulmia aiheeseen (Critical thinking). Samalla opiskelijoita ohjattiin kantaaottavuuteen ja tuomaan rohkeasti omia perusteltuja näkemyksiä esiin. Podcastit ovat luonteeltaan kansanradion kaltaista yhteiskunnallista osallistavaa toimintaa. (Citizenship)

Lukiolaiset pääsivät hyödyntämään sisällöntuotannossa myös luovuuttaan. He laittoivat oman persoonansa peliin ja heitä kannustettiin olemaan aitoja ja puhumaan luontevasti kohdeyleisölleen eli toisille opiskelijoille. Lisäksi he maustoivat keskustelua musiikilla ja aiheeseen sopivalla äänimaailmalla.  Podcastien tuottamisessa korostettiin matalan kynnyksen teknologiaa - sisältö oli tärkeämpää kuin tekninen toteutus. Useimmat opiskelijat tekivät äänitykset tietokoneella tai kännykällä ja vain harva ryhmä käytti erillistä mikrofonia. (Creativity)

Tiimit toimivat pääosin itseohjautuvasti, mutta opiskelijoita ei jätetty oman onnensa nojaan. Työtapa vaikutti myös opettajan rooliin. Opettajalla oli pääsy tiimin käsikirjoitukseen, jolloin hän toimi projektin fasilitaattorina paikantamalla ongelmia ja auttoi ryhmää löytämään niihin ratkaisuja.

Jokaisen opiskelijan tehtävänä oli kuunnella vähintään neljä podcastia. Vertaisarviointi toteutettiin sähköisen lomakkeen tai Mentimeter-sovelluksen avulla. Podcasteista järjestettiin myös keskustelutilaisuus, jossa kaikki ryhmät saivat suullista palautetta työstään. Lopuksi opiskelijat arvioivat itse omaa työskentelyään. Podcastien teko monipuolisti opintojakson arviointia. Abittikokeiden summatiivista arviointia täydensi  tietojen ohella taitoja harjoittava tiimityö. Yhteisöllinen oppiminen kehitti myös laajasti opiskelijoiden taitoja tulevaisuuden työelämää varten. (Character education)

Podcastien myötä opiskelijat kokivat sisäistävänsä asioita syvemmin ja talouden hahmottaminen oli innostuneisuuden myötä helppoa. Vastuu omasta oppimisesta vahvistui ja informaation passiivisista kuluttajista kuoriutui aktiivisia sisällöntuottajia.