Työn voimakas digitalisoituminen tuo opetustyölle uusia toteutusmahdollisuuksia tilanteisiin, joissa perinteisestä opetustavasta luovutaan kokonaan tai siirrytään ns. hybridiopetukseen. Muutos itsessään rasittaa opetustyötä tekevää, riippuen omista valmiuksista tai vaihtoehtoisen opetustavan soveltuvuudesta aiheeseen. Tämän ohella digitaalinen toimintaympäristö itsessään tuottaa eri tavoin ongelmatilanteita, joka voi kaventaa opettajan huomiokykyä ja toimintakapasiteettia opetustilanteissa. Etenkin online-työssä käytettyjen neuvotteluvälineiden käyttöliittymät nousivat aiemmin tehdyssä Työsuojelurahaston tutkimushankkeen digistressi-kyselyssä keskeiseksi tekijäksi (Syvänen et al 2021).

Kyselyt ovat olleet perinteinen keino nopeasti kartoittaa työntekijöiden kokemaa työn rasitusta, mutta itseraportoitujen kokemusten luotettavuus on aina helppo haastaa. Monipuolinen tutkimusmenetelmien hyödyntämistä on suositeltu digistressin tutkimukseen (Tarafdar et al. 2019). Erilaiset kuluttajakäyttöön tarkoitetut eHealt-välineet, jotka mittaavat esimerkiksi verenpainetta näyttäisivät lupaavan tähän muutosta. Samaisessa TSR digistressi-hankkeessa on helmi-maaliskuun 2022 aikana testattu psykofysiologisia mittalaitteita (Moodmetric älysormus) Satakunnan ammattikorkeakoulun työntekijöiden online-työskentelyssä kokeman rasituksen mittaamiseen. Moodmetric älysormus on kehitetty stressireaktioiden seuraamiseen ihonsähköknjohtavuuden muutoksina (Pakarinen et al. 2019). Haastavan koronatilanteen vuoksi ammattikorkeakoulun opettajille, hallinnon ja tki-työntekijöille päädyttiin luomaan kontrolloitu simuloitu online-työskentelyn tilanne (n=17), jonka aikana pykofysiologisia vasteita selvitettiin annettuihin online-työn ongelmatilanteisiin. Simuloituun tilanteeseen valikoitiin digistressikyselyn perusteella mahdollisimman eri tavoin digitaalista stressiä kokevia koehenkilöitä, joiden vasteita haluttiin verrata.

Kokeilun alustavien tulosten mukaan vasteet poikkeavat paljon ja vähän digistressaantuvien koehenkilöiden kesken, joten on olemassa perusteita hyödyntää eHealth-mittalaitteita digitaalisen työn rasitusten havaitsemiseksi. On kuitenkin huomioitava, että tulokset saatiin näkyville kvasikokeellisessa simuloidussa online-työn tilanteessa ja vertailtaessa koehenkilöryhmiä. Henkilökohtaisen digitaalisen rasituksen näkyminen ja todentaminen ei kuitenkaan ollut mahdollista. Digistressin luotettava psykofysiologinen mittaaminen ei myöskään vaikuta tällä hetkellä mahdolliselta ilman em. kaltaista testiasetelmaa. Fysiologisten mittalaitteiden saatavuus paranee koko ajan, samoin niiden tekniset ominaisuudet. 

Lähteet:

Pakarinen, T., Pietilä, J., & Nieminen, H. (2019, July). Prediction of Self-Perceived Stress and Arousal Based on Electrodermal Activity. In 2019 41st Annual International Conference of the IEEE Engineering in Medicine and Biology Society (EMBC) (pp. 2191-2195). IEEE.

Syvänen, A., Vänni, K. & Viteli, J. (2021). Teknostressi ja opettajien online-työskentely. Foorumi-esitys, ITK2021-konferenssi 2.12.2021.

Tarafdar, M., Cooper, C. L., & Stich, J. F. (2019). The technostress trifecta‐techno eustress, techno distress and design: Theoretical directions and an agenda for research. Information Systems Journal, 29(1), 6-42.