Internet on merkittävä tiedonlähde ja sen merkitys on kasvanut myös koulutyössä. Koska netistä löytyvän informaation luotettavuus vaihtelee, tekstien kriittinen arviointi on erittäin tärkeää. Opetuksen pitäisikin pystyä takaamaan kaikille oppilaille riittävät, ikätason mukaiset taidot lukea ja oppia netissä. Kriittistä nettilukutaitoa on tutkittu eri ikäisillä, mutta tutkimuksissa on käytetty erilaisia mittareita ja menetelmiä. Näin ollen eri ikäisten oppilaiden vertailu on hankalaa. Tässä foorumiesityksessä tarkastellaankin, (1) miten hyvin neljäs- kuudes- ja kahdeksasluokkalaiset osasivat tunnistaa kirjoittajan erilaisista nettiteksteistä ja (2) miten he arvioivat luotettavina ja epäluotettavina pidettäviä nettitekstejä. Tätä tietoa tarvitaan, jotta kouluissa voidaan tukea lapsia ja nuoria heidän kehitykselleen sopivalla tavalla.

Tutkimukseen osallistui 390 oppilasta (97 neljäsluokkalaista, 177 kuudesluokkalaista, 116 kahdeksasluokkalaista). Oppilaat olivat kuudelta eri koululta ja 31 luokasta. Tutkimus toteutettiin Teams-etäyhteydellä osana tavallista opetusta. Tutkijat ohjeistivat oppilaita etäyhteydellä yhteistyössä opettajien kanssa. Tutkimuksen aikana oppilaat tekivät kriittisen nettilukemisen tehtävän verkkopohjaisessa tehtäväympäristössä, jossa oppilaita ohjasi kuvitteellinen faktantarkistaja Max.

Oppilaiden tehtävänä oli arvioida neljää, tutkijoiden laatimaa nettitekstiä, jotka käsittelivät vitamiinien vaikutuksia. Tekstien kirjoittajien asiantuntijuus ja heidän tarkoitusperänsä, tekstien julkaisupaikat ja kirjoittajien esittämän evidenssin laatu vaihtelivat.

Kaksi teksteistä olivat luotettavina pidettäviä tekstejä (tiedelehden teksti ja populaarinen tutkimusteksti) ja kaksi olivat luotettavuudeltaan kyseenalaisia (jääkiekkojuniorin blogiteksti ja kaupallinen teksti). Oppilaat vastasivat kolmen tyyppisiin tehtäviin: (1) tunnistustehtäviin (kirjoittaja, pääväite, evidenssi), (2) arviointitehtäviin (kirjoittajan asiantuntijuus, tarkoitusperät, evidenssin laatu) sekä (3) perustelutehtäviin (luotettavuusarvioiden perusteleminen). Perustelutehtävät sisältyivät vain kuudes- ja kahdeksasluokkalaisten tehtäväversioon. Tunnistus- ja perustelutehtävät olivat monivalintoja, kun taas arviointitehtävissä oli käytössä 1–6 skaala. Lopuksi oppilaita pyydettiin vielä laittamaan tekstit järjestykseen niiden luotettavuuden perustella. Tekstien järjestyksestä annettiin 0–5 pistettä. Arviointitehtävistä muodostettiin kaksi keskiarvosummamuuttujaa (0–6): a) luotettavana pidettävien nettitekstien arviointi ja b) epäluotettavana pidettävien nettitekstien arviointi. Summamuuttujien reliabiliteetit (Cronbachin alfa) olivat 0,77 ja 0,80.

Tekstin kirjoittajan tunnistaminen vaihteli tekstistä toiseen (blogi: 57 %; tiedelehti: 65 % kaupallinen teksti: 70 %; tutkimusteksti: 77 %). Neljäsluokkalaisista vain alle puolet tunnisti blogitekstin kirjoittajan, kun taas kahdeksasluokkalaisista sen tunnisti kaksi kolmasosaa. Osa oppilaista sekoitti tekstin kirjoittajan blogipalvelun tarjoajaan.

Oppilaiden arviot tutkimustekstistä ja tiedelehden tekstistä olivat korkeampia (ka=4,76; kh=0,78) kuin blogitekstin ja kaupallisen tekstin arviot (ka=4,19; kh=0,90). Neljäs-, kuudes-, ja kahdeksasluokkalaisten luotettavuusarviot eivät eronneet toisistaan (luotettavana pidettävät tekstit: F(2)=2,50, p=0,08; epäluotettavana pidettävät tekstit: F(2)=2,09; p=0,13). Kun tarkastelimme luotettavana ja epäluotettavana pidettävien tekstien arvioiden eroja, näyttäisi oppilaiden erottelukyky kuitenkin paranevan iän karttuessa. Vanhemmat oppilaat saivat myös korkeammat pisteet tehtävästä, jossa heidän piti laittaa tekstit luotettavuusjärjestykseen (neljäsluokkalaiset: ka=1,90; kh=1,33; kuudesluokkalaiset: ka=2,53, kh=1,63 ja kahdeksasluokkalaiset: ka=3,18; kh=1,71).

Tulokset osoittavat, että oppilaiden kriittisen nettilukemisen taidot näyttäisivät paranevan koulupolun aikana. Tämän varmentamiseksi tarvittaisiin kuitenkin pitkittäistutkimusta.

Erot luokkatasojen välillä olivat melko pieniä, joten kriittisen lukemisen opetukselle on selkeä tarve. On myös kahdeksasluokkalaisia, joiden kriittisen arvioinnin taidot ovat yhtä heikkoja kuin alakoululaisilla. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kriittisen nettilukemisen opetuksen suunnittelussa siten, että opetusta voidaan rakentaa aiemmin opitun päälle.