Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi 2021
-
Arviointi ruokkii uteliaisuutta
-
Digitaaliset oppitunnit opetuksen avuksi
-
Käytännön esimerkkejä opetustoiminnan kehittämisestä
-
ViLLE-asiantuntijakoulutus
-
Lapin eAmis -Latuja ammatillisiin opintoihin digitalisuutta hyödyntäen
-
Innostavia työkaluja digitaitojen kehittämiseen ja tunnustamiseen - Osaamismerkkien uusi tuleminen
-
Kokemuksia etä- ja hybridiopetuksesta opettajankoulutuksen kontekstissa Covid-19 kriisin aikana.
-
Oppimisanalytiikan asenteet, odotukset ja eettiset kysymykset korkeakouluopiskelijan silmin
-
Lapset teknologiaosaajina: Portfoliopedagogiikkaa digitaalisesti varhaiskasvatuksessa
-
Opi tehostamaan työtäsi Googlen työkalujen avulla!
Johdanto
Tietotyö on tällä hetkellä murroksessa, jolloin oleellista on saada yliopiston opetus-, tutkimus- ja hallintohenkilöstölle sekä opiskelijoille mahdollisuus oppia työhön vaikuttavista tekijöistä ja tietotyössä käytettävistä välineistä. Murrokseen vastaamiseen tarvitaan tutkimukseen perustuvaa arviointitietoa alkutilanteesta ja muutoksesta (niin toimivat kuin ei-toimivat ratkaisut). Tiedon kerääminen toimii pohjana myös koulutukselle, jota eri henkilöstöryhmille ja opiskelijoille voidaan tarjota tarveperustaisesti. Näin ollen saadaan koulutus kohdennettua oikeaan osaamistasoon liittyen ja säilytettyä kohderyhmien motivaatio. Kokonaisvaltaista tietoa voidaan käyttää yliopistotason johtamisessa, jolloin rajallista rahoitusta voidaan kohdentaa systemaattisesti ja perustellusti oikeisiin kohteisiin.
Henkilökunnan digitaalinen osaaminen on ratkaisevassa asemassa, mikäli korkeakoulun halutaan seurailevan tehokkaasti nopean teknisen kehityksen tuomaa tarvetta pitää opetuksen, tutkimuksen ja hallinnon toiminnot ajanmukaisina. Henkilökunnan “digitaalisen näppäryyden” - tai toisin sanoen digitaalisen valmiuden (digital dexterity, Gartner group 2019) on arvioitu olevan instituutioiden toimintakyvyn kannalta keskeinen tekijä. Digitaalisella valmiudella tarkoitetaan henkilökunnan kykyä ja halukkuutta hyödyntää olemassa olevaa ja kehittyvää teknistä välineistöä työntulosten parantamiseksi. Korkeakouluyhteisössä tähän vaikuttavia tekijöitä ovat yhteisötekijät (kuten saatavilla oleva lähituen määrä), asennetekijät (kuten avoimuus uusille toimintatavoille) sekä käytön mahdollisuudet (kuten mahdollisuus kokeilla uusia välineitä ja toimintamalleja). Digitaalinen valmius kuitenkin vaihtelee instituutioittain ja tutkimuksella selvitetään mistä tekijöistä korkeakouluyhteisön osaaminen muodostuu, mitä eroja näissä on havaittavissa yhteisön sisällä ja onko eroille löydettävissä yhteisiä tekijöitä.
Digivalmiuskyselyn ja -alustan tuottaminen perustuu aikaisemmalle tutkimustyölle sekä Tampereen ja Itä-Suomen yliopistoissa, jota on julkaistu kansainvälisissä konferensseissa sekä alan journaaleissa. Tampereen yliopistolla on pitkäjänteisesti kehitetty ja hyödynnetty opettajien, oppilaiden ja rehtorien vuorovaikutteista tvt-osaamisen verkkokysely-työkalua (Opeka, Oppija ja Ropeka: https://oor.fi), joiden tuloksia on raportoitu koulujen, kuntien sekä mm. Valtioneuvoston tiedontarpeisiin (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161383). Opettajayhteisöjen tvt:n opetus- ja arviointikäyttöä, -osaamista ja työhyvinvointia on selvitetty kyselyillä myös Työsuojelurahaston (https://blogs.sis.uta.fi/opena/tuotokset/) ja Opetushallituksen (https://www.edusuunta.fi/arviointiklubi) rahoittamissa hankkeissa. Itä-Suomen yliopiston 2015 toteutetussa Digiopetuksen valmiudet yliopistossa (DIVA) tutkimuksessa nousi vahvasti esiin monipuolisten opiskeluympäristöjen tarve itseohjautuvan työskentelyn (yksin tai pienryhmissä) tukena. Toisaalta tuloksissa painottui tarve joustavalle etäopiskelulle, heijastaen nykyisten opiskelijoiden erilaisia mahdollisuuksia osallistua opiskeluun yliopistokampuksella.
Tuttkimuskysymyksiä:
-
1. Mistä korkeakouluyhteisön digitaalinen valmius muodostuu?
-
2. Millaisia eroja, profiileja, on nähtävissä digitaaliselle valmiudelle?
-
3. Mitkä tekijät selittävät näitä eroja?
-
4. Millaisia kehittämistarpeita ja –toiveita eri kohderyhmillä on digitaalisten valmiuksien osalta?
Digitaalisen valmiuden kysely
Kyselyn avulla tutkitaan korkeakouluyhteisön digitaalista valmiutta eri vastaajaryhmillä: opettajat, tutkijat, hallintohenkilökunta ja opiskelijat. Digitaalista valmiutta arvioidaan etenkin digitaalisen osaamisen joustavuutena, joka tarkoittaa yhteisön kyvykkyyttä mukautua muuttuviin teknologian käyttövaatimuksiin sekä ottaa nopeasti käyttöön uusinta välineistöä. Kyselyn ensimmäisenä vastaajaryhmänä ovat korkeakouluhenkilökunta, jonka opetusta vastaavan osan digitaalisilla valmiuksilla on merkitystä opiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittymiselle sekä opintokokemukselle. Tuotoksena on n. 15 minuutin vastauskestoinen verkkopohjainen kysely, joka kartoittaa digitaalisen osaamisen joustavuutta korkeakoulujen organisaation, yhteisön ja yksilöllisen valmiuden tasoilla. Eri tasojen huomiointi on tärkeää korkeakoulujen oppivien organisaatioiden kehittymisen kannalta, joita määrittää toiminnan kehittäminen kerätyn aineiston ohjaamana (Senge 2006; DuFour 2014).
Digivalmiuskyselyn teoreettinen malli rakentuu itseohjautuvuus- (Deci & Ryan 2000) ja perustellun käyttäytymisen (Fishbein & Ajzen 1975) teorioille. Ensimmäinen huomioi etenkin toiminnan muutosta ohjaavia motivationaalisia tekijöitä, jälkimmäinen asenteiden ja sosiaalisten normien vaikutuksia toimintaan. Valittu teoreettinen näkökulma on tarpeellinen, jotta digivalmiuskyselyllä saatavia tuloksia voidaan mahdollisimman hyvin hyödyntää osaamisen kehityskohteiden valinnassa ja kehitystoiminnan ohjaamiseksi. Kyselyssä selvitetään em. oppivan yhteisön digikompetenssi-tasojen eroja demografian ja muiden taustamuuttujien mukaisesti sekä vaikutusta työssä ja opinnoissa viihtymisen kannalta.
Aikataulu
1.9.-31.12.2019 Digivalmiuskyselyn rakenteen ja osioiden sisältöjen määrittely ja esitestaus. Verkkokyselyalustan suunnittelu ja beta-testaaminen.
1.1.-31.3.2020 Verkkokyselyalustan tietokantojen, vuorovaikutteisten toiminnallisuuksien rakentaminen, aineistonkeruu Tampereen korkeakouluyhteisöllä ja Itä-Suomen yliopistolla.