Esitysaineisto

Kaikkia meitä kutsutaan nykyään digipedagogeiksi. Lisäksi korkeakoulujen henkilökunta jaetaan usein kahteen kategoriaan; opettajat ja muu henkilökunta. Muu henkilökunta huolehtii opetuksen tuesta – oppimisen ja opettamisen edellytyksistä. Opettaminen on varattu pääsääntöisesti opettajille. Korkeakouluissa on kuitenkin ääneen lausumaton oletus, että myös ”muu henkilökunnalla” on pedagogista ymmärrystä ja mielellään myös teknologista osaamista.  

 Sisäiset digipedagogiikkaan liittyvät henkilöstökoulutukset ovat korkeakoulun “muun henkilökunnan” toteuttamia. Muut työskentelevätkin usein tietohallinnossa, koulutuksen ja oppimisen tuessa tai kehittämisessä sekä kampusten lähipalveluissa. Kun korkeakoulun tietojärjestelmiin tehdään muutoksia, otetaan uusi palvelu käyttöön tai opettajien digipedataitoja lisätään, ”muu henkilökunta” suunnittelee, aikatauluttaa ja toteuttaa koulutuksen. Tietojärjestelmiin liittyvissä koulutuksissa voi erilaista lähtökohdista johtuen tapahtua ristiriitaisia kohtaamisia ja tilanteita, joissa kouluttajat ja koulutettavat puhuvat eri kieltä.

 Millaisella pedagogiikalla pedagogeja pitäisi kouluttaa? Monet opettajat käyttävät omassa työssään mielellään esimerkiksi flipped learning -menetelmää, mutta kokemuksemme mukaan heihin itseensä se ei tehoa erityisen hyvin. Puhuvan (video)pään voi myös unohtaa saman tien, sillä opettajat eivät ehdi tai jaksa katsoa videoita. Eräs digipedagogiikan asiantuntija totesi, että opettajat ovat kaikkein pahimpia opetettavia – luokassa heistä tulee välittömästi takapenkin häirikköjä: he puhuvat puhelimessa ja puuhastelevat kaikkea muuta kuin koulutukseen liittyvää asiaa.  

Korkeakoulussamme on kokeiltu osaamisen kehittämisessä ”muu pedagogiikkaa”. Hyväksi toimintatavaksi on osoittautunut vertaisoppiminen. Digimentoritoiminnan lisäksi, liki huomaamattamme, olemme keksineet työpajat uudelleen. COVID-19-aika meni videovälitteisesti aktivoiden. Nyt olemme kuin lehmät laitumella; odotamme ja välillä sanomme väliin muu kommentin, kun opettajat opettavat työpajoissa toisiaan. Samalla pyrimme hienovaraisesti ja oikeilla kysymyksillä ohjaamaan oppimistilannetta oikeaan suuntaan.  
 
Tässä esityksessä pohdimme korkeakoulujen muun henkilökunnan roolia korkeakoulun digipedagogiikan kehittämisessä ja kerromme opettajien tuntemuksia COVID-19-ajan jälkeisessä yhteisöllisyyden kaipuussa pidetyistä (lähi)työpajoistamme. Lisäksi paljastamme, miten haastattelemamme opettajat kokevat oppivansa parhaiten digipeda-asioita.  

Poikkeukselliset ajat ovat tarjonneet hyvän mahdollisuuden muotoilla uudelleen korkeakoulun sisäisiä asiantuntijapalveluita ja pohtia ja selvittää palvelumuotoilun keinon sitä, mitä henkilöstökoulutusten loppukäyttäjä oikeasti tarvitsee. Opettajatkin ovat pohtineet oman opetuksensa toteutusmuotoja ja -käytäntöjä, kun he ovat joutuneet osallistetuiksi palvelumuotoiluprosessiin.