Opetuksessa käytettävien palveluiden ja sovellusten määrä on moninkertaistunut muutamina viime vuosina. On lähes mahdotonta ajatella minkään yhden ympäristön pystyvän tarjoamaan enää kaikkea tarvittavaa yhdessä paketissa. Rajapintojen (API) merkitys nouseekin tärkeään rooliin, kun tietoa sekä käyttäjiä pitää saada liikkumaan sujuvasti palveluiden ja sovellusten välillä.

Palveluiden yhteensovittaminen nähdään monesti ainoastaan teknisenä haasteena. Käytännössä siinä onnistuminen hyvin vaatii kuitenkin myös inhimillistä vuorovaikutusta (päättäjät, palveluntarjoajat, kehittäjät, loppukäyttäjät). Merkittävässä roolissa ovat myös tietosuoja- ja yksityisyysasiat (GDPR), koska nimenomaan loppukäyttäjälle pitäisi pystyä selkeästi esittämään missä ja miten hänen tietojaan käsitellään. Rajapintatoteutusten dokumentointiin pitäisi myös kiinnittää huomiota, sillä valitettavan usein rajapinnoissa päädytään "keksimään pyörää uudelleen", joka pahimmillaan johtaa tietoturvaongelmiin ja vähintäänkin hankaloittaa palveluiden ylläpitoa ja kehitystyötä.

API-/Alustatalous on voimakkaassa kasvussa oleva ilmiö laajemminkin yhteiskunnassa. Tästä syystä esimerkiksi tekninen kehitys rajapinnoissa etenee nopeasti. Opetusmaailma on kuitenkin perinteisesti hiukan hitaampi omaksumaan uutta laajamittaiseen käyttöön ja valituissa ratkaisuissa halutaan pysyä pidempään. Näiden kahden maailman yhteensovittaminen ei aina suju ongelmitta.

Hyvin toimivista rajapinnoista ja niitä hyödyntävien palveluiden ekosysteemistä hyötyisivät kaikki osapuolet. Uusia sovelluksia saataisiin nopeammin opetuskäyttöön loppukäyttäjille. Tieto ei pirstaloituisi ja kopioituisi erillisiin siiloihin ja manuaalisen työn tarve sen siirrossa vähenisi, josta parhaimmillaan seuraisi virheiden vähentyminen ja parantunut tietoturva. Avoin kilpailu palveluntarjoajien välillä nostaisi palveluiden laatua ja vähentäisi toimittajaloukkujen syntymistä. Kotimaisten opetusteknologiatoimijoiden yhteistyö rajapinnoissa voisi toimia yhteisenä valttina vientimarkkinoilla.

Esityksessä käydään läpi kehittäjän näkökulmasta vuosien kokemuksella karttuneita rajapintojen kautta tapahtuvan palveluiden yhteensovittamisen käytänteitä, haasteita ja hyväksi havaittuja toimintatapoja. Samalla luodaan katsetta hiukan tulevaisuuteen, siihen millainen hyvin toimiva opetusteknologian ekosysteemi voisi olla.