Kylmä aamu Savonlinnassa kauan sitten. Väsyneet varhaisteinit Norssin aulassa. Viidennen luokan matematiikan tunnin seuraaminen alkamassa. Ei mikään haavekuva alkuopettajaksi suuntaavalle opiskelijalle. Mitähän tästä jää käteen?

- Hyvää huomenta, keskustellaanpa hetki siitä eilisestä tehtävästä.

Keskustelemallako matematiikkaa opiskellaan? Kyllä - keskustelemalla, toiminnallisuudella ja itsetehdyllä materiaalilla. En ollut ikinä nähnyt sellaista matematiikan ymmärrystä lapsissa. Laskuja ei laskettu sivutolkulla kirjaan, vaan ymmärrettiin syvällisempiä syy-seuraussuhteita. Ja taas keskusteltiin. Ymmärrettiin, mistä matematiikassa on kyse. Päätin, että noin minäkin haluan opettaa matematiikkaa!

Myöhemmin opettajan työnkuva iski päin kasvoja. Tajusin, että mikäli aion lentää avaruuksissa kaikissa oppiaineissa, voin viedä makuupussin koululle. Haave toiminnallisesta matematiikasta kulki takaraivossa, mutta kiire opettaa kolmella vuosiviikkotunnilla kaikki oleellinen piti otteen tiukasti kirjassa. Siinä se ote pysyikin kymmenisen vuotta. Oli toki pelituokioita ja kauppaleikkejä, mutta irrallisina paloina siellä täällä. Kirjaa täytettiin ja kyniä kului. Oppilaat oppivat, mutta haaveilemani Wau-efekti jäi puuttumaan.

12 vuotta myöhemmin kuulin sattumalta keskustelun toiminnallisesta alkuopetuksen matematiikasta. En tiennyt mistä puhutaan, vaikka seurasinkin erilaisia alan foorumeja. Sain luokkaani näytetunnin tavasta opettaa matematiikkaa lapsille ominaisella toiminnallisella ja innostavalla tavalla. Matematiikkaan oli luotu aapista vastaava maailma kaikkine hahmoineen ja didaktisine välineineen! Oli digiä, oli tablettia, oli konkretiaa ja keskustelua. Olin haltioissani - 12 vuoden takainen Wau-efekti oli viimein käsissäni!

Luokkani seikkailee nyt toista vuotta DragonBox Koulun satu-universumeissa matematiikkaa eläen ja hengittäen. Matikka onkin tänä päivänä luokassamme läsnä joka päivä. Matikka on satumaailman lisäksi sateenkaaren kaikkia värejä: konkreettiset lukuhahmosauvat, pelkistetty ja olennaiseen keskittyvä kirja, matikkakeskustelut ja sovellus, joka tarjoaa aivan uudenlaisen digitaalisen oppimisympäristön manipuloitavine tutkimuslabroineen. Matematiikka on oppilaiden mielestä kivaa ja se on luonnollinen osa koulupäiväämme. Matikka alkaa heti aamusta, kun lasketaan satataulusta, montako päivää on satuhahmojen satabileisiin. Päivä päättyy iltapäiväkerhoon, jossa satuhahmoille rakennellaan legoista majoja ja mittaillaan niiden korkeuksia.

Lukujärjestyksessä matematiikkaa on edelleen vain kolme vuosiviikkotuntia, mutta matikan tarinat integroituvat toisiin oppiaineisiin kuin itsestään ja matikka on sitä kautta läsnä kaikkina päivinä. Kun ympäristö- ja luonnontiedon tunnilla tutkittiin lunta, lapset halusivat rakentaa lopuksi matikan satuhahmoille lumilinnat ja alkoivat mittailla niitä matematiikan välineistöllä omasta halustaan. Käsitöissä lapset sahasivat ja maalasivat satuhahmoja muistuttavia mölkkypalikoita, joita hyödynnämme sekä matikassa että liikunnassa. Kun matikan tarinan opettaja hukkasi oppilaansa ympäri maailmaa, pääsimme hänen matkassaan jännittävälle seikkailulle ympäri maapalloa. Välillä törmäämme dinosauruksiin, huhkimme antiikin olympialaisissa tai kiidämme avaruudessa planeettojen seassa. Jokainen alkuopettaja voi päätellä, millaiset eväät se tarjoaa integrointiin yli oppiainerajojen. 

Lukukäsite vahvistuu, tuloksia tulee ja esim. kymppiparit opitaan ennen näkemättömällä tavalla, mikä taas korreloi myöhemmän oppimisen kanssa. Lapset mm. kielentävät matematiikkaa ruokalakeskusteluissaan, ja huoltajat ihmettelevät: “On se kumma, kun me ei olla yhtään matemaattisia ja tämä meidän Pekka on matikasta niin innoissaan.”  Pitkän linjan erityisopettaja totesi, ettei hän ole hetkeen nähnyt moista matikkabuumia ja sen mukanaan tuomaa välitöntä hyötyä oppimiseen!

Suurin muutos, jonka piti tapahtua, oli minä itse. Minun piti alkuopettajana luottaa siihen, että tiedän, että lapset oppivat parhaiten tutkimalla ja kokeilemalla. Hyppy toiminnallisesti runsaan materiaalin kimppuun ei voi mennä pieleen. Jos menisi, sittenpähän monistelisin iltaisin tehtäviä vanhoista oppaista. Ei ole tarvinut monistella. 

Muutos vaati toki myös aikaa, jotta omaksuin uuden satumaailman hahmoineen, kun rakensimme oppilaiden kanssa meille sopivaa toimintakulttuuria. Muutos on toisaalta osa opettajuutta. Muutos on jatkuvaa.