Opintojen keskeyttäminen toisen asteen alkuvaiheessa on merkittävä ongelma niin nuorten, oppilaitosten kuin laajemmin yhteiskunnan kannalta. Nuoren kannalta opintojen keskeyttäminen on syrjäytymiskehityksen riskitekijä. Yhdestä syrjäytyneestä aiheutuva kansantulon menetys on noin miljoona euroa.

Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelmassa 2011-2015 etsittiin keinoja läpäisyn parantamiseen myöntämällä valtionavustuksia 25 eri hankkeelle kaikkiaan 4 miljoonaa euroa. Ohjelmassa edistävinä tekijöinä vahvasti esiin nousivat mm. opiskelijoiden osallistaminen, kelpaamisen kokemus ja huolenpidon sekä tukitoimien tarjoaminen (Ahola ym. 2015; Koramo & Vehviläinen 2015). 

Yhtenä haasteena on, että vaikka tukea on saatavissa, sitä ei välttämättä osata tai haluta hakea. Avun hakeminen voidaan nähdä itsesäätelyyn liittyvänä strategisena taitona. Newmanin (2008) mukaan taitava avunhakija osaa arvioida avun tarpeellisuuden, ymmärtää mitkä ovat parhaat tukiresurssit, muotoilee oikeanlaisen avunpyynnön ja tuloksellisesti prosessoi saamansa avun. Kuitenkin monet apua tarvitsevat opiskelijat eivät hae apua avun hakemisen taitojen puuttuessa tai kokiessaan olonsa uhatuksi tai toivottomaksi (Newman 2008).

Tässä projektissa käytimme chatbotia tarjoamaan opiskelijoille mahdollisuutta ilmaista opiskeluun ja hyvinvointiin liittyviä tuen tarpeita. Piltoimassamme ratkaisussa chatbot kysyy opiskelijoilta, onko heillä huolia, ja mikäli on niin tarjoaa sopivia tukipalveluja. Kyselyjä ei kohdennettu millekään erityisille riskiryhmille, vaan kaikille opiskelijoille pilotoinnissa mukana olleista opiskelijaryhmistä. Ajatuksena on, että kun opiskelijoille proaktiivisesti tarjotaan mahdollisuutta ilmaista avun tarve, avun pyytämisestä tulee kognitiivisesti ja emotionaalisesti helpompaa sekä sosiaalisesti hyväksytympää.

Ratkaisua pilotoitiin ammatillisessa oppilaitoksessa Vantaalla kevätlukukauden 2021 aikana. Ensimmäisellä kierroksella mukana oli 274 opiskelijaa, joista 86 % vastasi kyselyyn ja 16 % raportoi tarvitsevansa tukea. Tuen tarpeet liittyivät opintoihin (N=26), terveyteen ja hyvinvointiin (N=13) ja muihin asioihin (N=5). Toisella kierroksella mukana oli 184 opiskelijaa, joista 82 % vastasi kyselyyn ja 12 % raportoi tarvitsevansa tukea. Tuen tarpeet liittyivät opintoihin (N=13), terveyteen ja hyvinvointiin (N=4) ja muihin asioihin (N=5). Pilotointiin osallistuneiden opiskelun tuen ammattilaisten mukaan löydetyistä tuen tarpeista osa oli sellaisia, jotka eivät olisi muutoin tulleet esille. Tulkinta on, että joidenkin opiskelijoiden on helpompi ilmaista tuen tarpeensa botille kuin opiskelun tuen ammattilaiselle. 

Tulevaisuudessa konseptia on tarkoitus laajentaa eri tavoin. Ensimmäiseksi, nykyratkaisu voidaan skaalata toimipistekohtaisesti oppilaitostasolle sekä useisiin eri oppilaitoksiin. Toiseksi, selvitetään mahdollisuuksia liittää itse tuen tarjoaminen palvelukonseptiin (esimerkiksi etäkontakti terveydenhoitajaan, psykologiin, kuraattoriin, erityisopetuksen vastuuopettajaan tai opinto-ohjaajaan tai sopivien resurssien kuten videoiden, oppimateriaalien, tai yhteystietojen tarjoaminen chatbotin avulla). Kolmanneksi, yhteistyö oppilaitoksen ulkopuolisten toimijoiden (mm. järjestöt) kanssa avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Näitä voisivat olla esim. nuorten jaksamista ja mielenterveyttä tukevat yhteisöt.

Ahola, S., Saikkonen, L., & Valkoja-Lähteenmäki, L. (2015). Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma. Arviointiraportti. Helsinki: Opetushallitus.

Koramo, M., & Vehviläinen, J. (2015). Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma: Laadullinen ja määrällinen seuranta vuonna 2014. Raportti ja selvitykset 2015: 3.

Newman, R. S. (2008). Adaptive and nonadaptive help seeking with peer harassment: An integrative perspective of coping and self-regulation. Educational Psychologist, 43(1), 1-15.