Opettajien puheessa usein vilahtavat sanat “lisäarvo” ja “vaikutus oppimistuloksiin”, kun ollaan ottamassa käyttöön uusia digitaalisille ratkaisuille pohjautuvia opetusmenetelmiä. Opettajalle kyse on ajankäytön riskistä; saadaanko opetuksen muutoksella aikaiseksi parempia oppimistuloksia silkan ajanmukaistamisen ohella. Lopulta saadut oppimistulokset ovat kuitenkin monen tekijän summa, jossa keskeisin tekijä on opettaja itse. Silti käytännön opetustyön tekijä voi esittää kysymyksen: “Millaista tukea kotimainen alan tutkimus antaa opetukselliseen muutokseen liittyvän päätöksenteon kanssa painivalle opettajalle?”

Tämä selvitys tehtiin nopealla aikataululla, rajaamalla tiedonhaku pitkään toimineiden yliopistojen tutkimusryhmien julkaisuihin. Julkaisuista etsittiin etenkin kouluympäristössä saatuja oppimiseen liittyviä tuloksia – sekä hyviä että huonoja. Etusijalla olivat tutkimukset, joissa saatuihin vaikutuksiin liittyvät tulokset oli kokeellisesti tai kvasikokeellisesti esitetty selkeästi ja rajatusti. Täysin meta-analyyttiseen vaikuttavuuden määrien estimointiin eri kokeilujen aihealueilla ei lyhyestä aikataulusta johtuen ollut mahdollisuutta. Toisaalta, meta-analyysiin soveltuvat tutkimukset rajautuivat matemaattiseen osaamiseen ja lukemaan oppimiseen liittyviin kokeiluihin. Valtaosa löydetystä aineistosta oli kuvailevaa määrällistä tutkimusta tai laadulliselle aineistolle pohjautuvaa, joista saatuja oppimistuloksia raportoitiin ilman arviota saadun vaikuttavuuden kokoluokasta.

Selvityksen perusteella etenkin esi- ja alkuopetuksen lukemaan oppimista pystytään tukemaan kehitetyillä digitaalisilla oppimispeleillä (Ekapeli). Ekapeli on myös yleistymässä alkuopetuksen eriyttämisen välineenä. Samoin löytyi vahvaa näyttöä digitaalisten oppimispelien ja oppimateriaalien hyödyntämisestä alakoulun oppilaiden matemaattisen osaamisen edistämiseen (Number Navigation Game, Semideus, Wuzzit Trouble, ViLLE). Lisäksi erilaisia yhteistoiminnallista oppimista tukevia oppimisalustoja sekä mobiileita laitteita hyödyntämällä on mahdollista saada aikaiseksi myönteisiä oppimistuloksia. Nämä tulokset ovat kuitenkin riippuvaisia opettajien ja oppilaiden toimintaa tukevista pedagogisista käytännöistä, jolloin kokonaiskuvan rakentaminen digitaalisella ratkaisulla aikaan saadusta vaikutuksesta on vaikeampaa. Tämän myötä tutkimustieto oppimistuloksiin saadusta vaikutuksen kokoluokasta on näissä tapauksissa vähäistä. Samoin digitaalisten oppimisratkaisujen on havaittu itsessään tuovan käyttöön oppilaita motivoivia toimintatapoja, joskin motivoivuus ei automaattisesti takaa myönteistä vaikutusta oppimistuloksiin.

Kotimainen digitaalisten ratkaisujen opetus- ja opiskelukäytön tutkimus on kuitenkin paljon laajempaa, kuin tässä selvityksessä on kyetty tuomaan esille. Opettajia varmasti myös ilahduttaa, että valtaosa tästä on keskittynyt erilaisten opetuskäytänteiden kehittelyyn. Tämän selvityksen rajoitteena oli, ettei siinä täysin pystytty paneutumaan laadullisissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin. Lisäksi on mahdollista, että tutkimusryhmien julkaisuihin keskittymällä jäi selvityksen kannalta tärkeätä tutkimusta kartoittamatta.

On tärkeää, että digitaalisten välineiden hyödyntämisen ja oppimistulosten välisestä yhteydestä kertyvän tutkimustiedon syventämistä jatketaan. Myös tätä selvitystä täydennetään vielä lähikuukausina ja ITK:ssa on esillä tuoreimmat tulokset.